Historia

Haapajärven Ampumaseura ry :n

HISTORIAA 1957 - 2007

Suomen selvittyä sodasta ja sotakorvauksista alkoi vähitellen elpyä
myös harrastustoiminta eri aloilla. Ampumaurheilu oli pysähdyksissä
luonnollisista syistä. Sotahan oli vain vähän ajan päässä takanapäin
ja ammuntaa oli pakon sanelemana harjoitettu kylliksi sodan aikana.
Kuitenkin tunnettiin kiinnostusta ammuntaan urheilullisessa mielessä ja
syyskuun 6. päivä 1957 kokoontui puolen tusinaa Haapajärvisiä
ammunnasta kiinnostuneita perustamaan ampumaseuraa.

Heistä mainittakoon piiriesimies Reino Tokola,
kauppias Kaarlo Savolainenja pankinjohtaja Niilo Läksy.
Perustavassa kokouksessa valittiin perustetun seuran puheenjohtajaksi
kunnanlääkäri Ilmari Rantala ja hallituksen jäseniksi
autonkuljettaja Toivo Heikkilä, metsänhoitaja Esko Hämäläinen,
työnjohtaja Kaarlo Karjalahti, pankinjohtaja Niilo Läksy,
poliisikonstaapeli Oiva Tarkkonen ja piiriesimies Reino Tokola.
Varajäseniksi hallitukseen valittiin kauppias Taneli Harmaala ja 
rakennusmestari Esko Jaakonaho.

Tilintarkastajiksi valittiin kauppias Yrjö Nuottimäki ja
kauppias Tauno Kuparinen.
Varalle valittiin metsänhoitaja Ensio Rinne ja
piiriasiamies S.I. Vesterinen.

Jäsenmaksuksi määrättiin vuodelle 1958 200 mk.

Johtaja Uuno Leppälältä päätettiin vuokrata entisestä ampumarata-alueesta yhdistyksen käyttöön tarvittava ala. Neuvottelijoiksi valittiin tri Ilmari Rantala ja pankinjohtaja Niilo Läksy. Heille annettiin valtuudet hyväksyä tulevan sopimuksen ehdot.
Tämä ampumarata-alue lienee ollut entinen suojeluskunnan ampumarata.

V.1957 puolella jäi yhdistyksen toiminta vähäiseksi, koska seuraava hallituksen kokous oli 28.1.1958. Ehkä syynä oli varovaisuus tai asioiden varmistelu.

Haapajärven Ampumaseura oli perustettu ja sille oli hyväksytty Suomen Ampujainliiton
mallisääntöjen mukaiset säännöt ja tarkoitus, jossa mainitaan mm. että tarkoituksena on edistää ja kehittää ampumaurheilua, metsästystä ja riistanhoitoa. Tämä mainitaan perustamiskokouksen pöytäkirjassa.

28.1.1958 pidetyssä hallituksen kokouksessa varapuheenjohtajaksi valittiin
piiriesimies Reino Tokola, rahastonhoitajaksi konstaapeli Oiva Tarkkonen ja
sihteeriksi kutsuttiin kauppias Kaarlo Savolainen.

Perustetun yhdistyksen asiakirjat liitteineen toimitettiin Sisäasiainministeriöön
hyväksymistä varten. Päätös tästä saatiin aikanaan.

Yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 6.na helmikuuta 1958 ja yhdistyksen nimeen sai nyt liittää ry:n. Näin oli Haapajärven ampumaseura ry virallisesti hyväksytty luvatussa yhdistysten maassa ja toiminta saattoi alkaa ammunnan merkeissä.

Sopimus ampumarata-alueesta saatiin aikanaan. vuokrasopimus tehtiin 25.vuodeksi mutta jo 1960- luvun puolella huomattiin, että rata oli liian lähellä laajenevaa asutusta (nykyisen autokatsastustoimiston paikalla) ja ammuntaa ei siellä voitu harjoittaa turvallisuussyistä.

Ampumaseuran toimesta rata-aluetta kyllä kunnostettiin mittavasti mutta radan käyttö jäi vähälle. Mm. Tri Ilmari Rantala lahjoitti seuralle 10 000 mk seuran toiminnan käynnistämiseen. Tämä summa auttoi varsin merkittävästi seuran toiminnan käynnistämisessä, sillä toiminta oli aloitettu tyhjästä.

1960-luvulla toiminta oli pääasiassa talvella keskiviikkoisin yhteiskoululla
(nykyinen Martinmäen ala-aste) harjoittelua pistoolilla ja sunnuntaisin
 

pienoiskiväärillä. Pistoolissa harjoituksiin osallistui yleensä 10-20 ampujaa.
Pienoiskiväärissä ampujia oli puolenkymmentä.

Seuran kokouksiakin pidettiin joskus ampumaillan yhteydessä yhteiskoululla, kun
jäseniä oli paikalla runsaasti.

Kilpailutoimintaa harrastettiin lähikuntien seurojen kanssa varsin runsaasti.

Pistoolin osalta kilpailulajina oli kuvioammunta suosituin. Seura menestyi näissä yleensä hyvin. Vastustajana oli usein Nivalan ampujia, mutta kyllä myös kauempaa oli vastustajia mm. kerran Kokkolan Akilles (jousiammuntaseura) he ampuivat jousella ja Haapajärvi pistoolilla.

Myös Oulun ampumaseuraa vastaan ammuimme kotirataotteluna 25-miehisin joukkuein,
joten ampujia oli.

Kesällä ammuttiin ulkona Tynnyrikoskella (Pitkälläkankaalla) ja ampumaradalla kirkonkylässä.

Erittäin suuren menetyksen koki seura kunnanlääkäri Ilmari Rantalan muuttaessa
pois Haapajärveltä 1960-luvun puolivälissä. Hänessä seura menetti taitavan ja
merkittävän tukijan. Hänen vaikutusvallallaan oli seura alkanut ja saanut
sisäradan yhteiskoululle. Hänen tiedoillaan oli yhteiskoulun rataa monipuolistettu
ja saatu ammunnalle aikaa. Tämä havaittiin hetimiten Rantalan poistuttua
Haapajärveltä kun yhteiskoulun harjoitusiltoja vähennettiin mm. keskiviikon osalta.

Haapajärven asevarikon tultua paikkakunnalle saatiin kesäharjoitteluun ja kilpailutoimintaan
merkittävä uusi toimintapaikka, kun varikolle rakennettiin
ampumarata ( 300 m:n).

Pieni episodi pistooliradasta.

Varikon asuntoalueella tapahtui eräänä kauniina
kesäiltana keskustelu silloisen sotilashenkilön kanssa pistooliradasta. Todettiin
sitä kaivattavan sillä ampujia olisi. Seuraavana kesänä oli pistoolirata
käytössä, kiitos aktiivisen kapteeni Seppo Paldaniuksen toiminnasta. Rata oli I0-paikkainen mutta täytti hyvin seurankin tarpeet.

Sama rata on vieläkin olemassa ja täyttää sähköistettynä kaikki nykyajan toiminnat.

Ilmari Rantalan muutettua pois paikkakunnalta otti seuran johdon Kaarlo Savolainen mutta jo pian johto siirtyi Seppo Piipposelle. Hänen johdollaan toimittiin 1960-luvun toisella puoliskolla yhteiskoulun sisäradalla ja ulkona kesäisin.

Sihteerinä toimi Jorma Heinsuo. Kilpailutoimintaa harrastettiin Nivalan suuntaan ja Kokkolaan päin. Seuran jäsenet menestyivät varsin hyvin näissä mittelöissä.

Konstaapeli Seppo Piipponenkin muutti pois Haapajärveltä ja samoin Jorma Heinsuo.
Seuran johtoon tuli nyt Raimo Palomäki 1968 ja sihteeriksi Juhani Aho.
Seuran jäsenmäärä oli pienimmillään. Lukuun ottamatta seuran paikkakunnalla olevia perustajajäseniä jäsenmäärä oli hetken 3.

Yhteiskoulun sisäradalta jouduttiin siirtämään pois ja hetken oli seura vailla talviharjoittelurataa.

1970-luvun alkupuolella televarikko siirtyi Haapajärvelle. Televarikon päällikkö
Pauli Väänänen oli innostunut ammunnasta, erikoisesti pistooliammunnasta.
Hän järjesti harjoitteluradan televarikon autotalliin.
Aina kun harjoiteltiin autot siirrettiin pois ulos ja siirron suorittivat televarikon miehet. Televarikon myötä sai seura monta ammunnasta innostunutta jäsentä.

heistä mainittakoon erityisesti Toivo Manninen ja Esko Törölä. Toivo Mannisesta tuli seuralle
ensi tilintarkastaja ja myöhemmin pitkäaikainen sihteeri. Tässä toimessa hän oli erittäin huolellinen ja tarkka. Vaikka hän oli aloittanut ammunnan kilpailumielessä kypsässä iässä, hän menestyi varsin mainiosti piirinkin kilpailuissa.

Hän oli henkilö johon saattoi luottaa kaikessa.
Hyvin rauhallisena ihmisenä hän loi samaa henkeä myös muihin.

Ulkoratana oli jo käytössä asevarikon pistoolirata, jota käytettiin ahkerasti.
Koska yhteiskoulun sisäradalla oli harjoiteltu ahkerasti kuvioammuntaa, oli se osa kohdallaan kilpailuissa. Kuvio-osuudessa seuran jäsenet saavuttivat mm. Keski-Pohjanmaan piirin ennätyksen kilpailussa 298 ( Raimo Palomäki) pienoispistoolissa ja se jäi entisen taulun myötä ennätykseksi historiaan.

Televarikon henkilökunnan mukanaolon myötä ammunta palasi uuteen kukoistukseen.
1970 luvun puolivälissä seura otti linja-auton Pyhäsalmelta ja jäsenistö matkasi Pietarsaareen piirinmestaruuskilpailuihin. Nuoria oli mukana runsaasti ja mestaruuksia saavutettiin.

Seuran jäsenmäärä oli hieman vaille 300.

70-luvun loppupuolella tulivat ilma-aseet mukaan seuran ohjelmaan ja ilma-aseet ovat olleet sen jälkeen merkittävä osa toiminnasta ja niiden harrastajat ovat saavuttaneet useita mitalisijoja vuosien varrella.

Erikoisesti on merkillepantavaa, että nuorten ansiona ovat olleet harrastuksen laajuus ja osanottajien määrä.

Ilma-aseiden nousu oli yhdistettävissä monitoimitalon valmistumiseen ja harjoitustilan saamiseen sieltä.

Monitoimitaloon oli suunnitelmissa saada kellaritiloihin ampumarata mutta punakynä
teki harvinaisen tehokasta jälkeä ja yliviivasi sen pois kustannussyistä.
Kuitenkin ampujat saivat eteistilaan harjoituspaikan ja varsinaiseen monitoimihalliin
saatiin kilpailuja varten rata, joka aikanaan oli yksi Suomen parhaita ja täytti kaikki vaatimukset.

Tämän tunnustivat lukuisat kilpailijat, jotka kävivät seuran järjestämissä kilpailuissa.
Niissä oli myös käytössä koko monitoimitalon kapasiteetti kaikkineen.
Ehkä tämä korvasi osittain puuttumaan jääneen kellarikerroksen ampumaradan.

Ilma-aseharrastuksen tultua ajankohtaiseksi, tuli ohjelmaan myös seuran vuosittaisen kalenterin julkaiseminen. Ensimmäinen kalenteri julkistettiin v. 1976.
Kalenteria julkaistiin aina 80-luvunlopulle asti.

Ilmoitusten hankkiminen teetti runsaasti työtä mutta kalenterin tulojen avulla seuran toiminta sai taloudellista pontta moniin merkittäviin hankkeisiin.

Näistä mainittakoon mm. pienoiskivääritaululaitteiston hankinta.
Taulut toimivat akkuvirralla. Laitteistolla vaihdettiin aina uusi taulu ammutun tilalle.
Näin oli mahdollista ampua yksinkin ja turvallisuuden takasi se, ettei kenenkään tarvinnut toimia taulujen vaihtajina .

Hankinta tehtiin 1977. Laitteistoja hankittiin 10 kappaletta hintaan 600 mk/kpl.
Nyt oli seuralla ensi kertaa velkaa, mutta se kuittaantui pois jo parissa vuodessa.
Kiitos menestyksellisen kalenterin.

Hyvin pitkään taulaitteistot olivat asevarikon radalla, jossa 300 m:n radan etuosaan valmistettiin telineet ja laitteistot sijoitettiin siihen. Varsin monta kilpailua käytiin radalla ja ne toimivat hyvin.
Asevarikon radan modernisoinnin yhteydessä ns. välimaastoon ammunta kiellettiin ja laitteistot siirrettiin Sukkasalmen radalle.

Taululaitteistot ovat vieläkin 30 vuosikymmenen jälkeen käytössä. Tietenkin niitä on korjailtu, mutta ne ovat edelleen Sukkasalmen radalla ampujien käytössä.

Ilma-aseharrastuksen kukoistuskauden voidaan sanoa alkaneen 80-luvun loppupuolella kun monitoimitalon eteistilaan saatiin erinomainen harjoitustila. Vaikka pettymys oli melkoinen kun kellaritila jäi pois rakentamisesta, tämä korvasi suurelta osin sen ja harjoittelijoita oli tungokseen asti.

Kaupungin toimesta ostettiin taululaitteistoja lähes 50 ja näin laitteiston osalta voitiin kilpailuja järjestää erinomaisissa puitteissa.

8O-luvun alussa vaihtui puheenjohtaja Raimo Palomäen siirtyessä huilaamaan oltuaan
puheenjohtajana 14 vuotta. Uudeksi puheenjohtajaksi tuli Paavo Kekkonen
ja sihteerinä jatkoi entinen sihteeri.

Paavon oltua puheenjohtajana pari vuotta palasi Raimo Palomäki vielä pariksi vuodeksi puheenjohtajaksi.

Tämän jälkeen Esko Törölä tuli puheenjohtajaksi.

80-luvulla pidettiin useita 300 m:n kilpailuja Haapajärvellä. Tämä sen takia, että Haapajärven rata oli ainoa, jossa rata täytti kaikki vaatimukset. Tämä johti siihen, että HaaAs ampujien joukosta löytyi joksikin aikaa varsin taitavia 300 m:n ampujia. Paavo Kekkonen kulki useassa valtakunnallisessa kilpailussa napsien palkintosijoja usein. Myös Esko Törölä oli mukana ampumassa hyviä sijoituksia.

1990-luku toi seuran historiaan sen suurimman ponnistuksen.

Pitkällisen toiminnan tuloksena seuralle myönnettiin ilmakiväärin SM-kilpailujen järjestäminen.
Tämä oli seuralle melkoinen luottamuksen osoitus, koska vain harvoin näin pienelle paikkakunnalle on moinen suosionosoitus annettu.

Tämä pisti vipinää silloiselle hallitukselle melkoisesti. Mutta kun käytettävissä oli uusi ja ajanmukainen monitoimihalli uusine taululaitteistoineen, seura ryhtyi kaikella ponnella järjestämään SM-kilpailuja. Henkilöstömäärä, keitä tähän tarvittiin, oli suuri. Kaikkia ei edes seurasta löytynyt vaan mm. Kokkolasta oli lisänä tarpeellisia henkilöitä.

Seura teki jättiläismäisen urakan kaiken suhteen ja lopuksi oli hyvin tyytyväinen ennakkotyöhön ja kaiken piti olla valmiina. Ampujain liitto ilmoittikin, että nyt ammutaan Suomessa ensimmäinen ns. putoavien taulujen kilpailu, Kaikki meni täysin uusiksi, aikataulut ja asenne yleensä kilpailuihin.

Koko tämä putoavien taulujen kilpailu oli koko Suomessa täysin uutta, mutta ei auttanut, täytyi
paneutua tähän varsin lyhyessä ajassa.
Henkilökunta saatiin koulutettua kaikella kiireellä kilpailuihin uudestaan ja jännitystä riitti, miten seura suoriutuu sille annetusta uudesta tehtävästä.

Ampumapaikkoja jouduttiin hajasijoittamaan usealle eri- koululle. Valojenkin suhteen jotkut ampujat marisivat heidän mielestään, niiden heikkoudesta.

Kilpailujen läpivienti oli todella valtava urakka ja suurimman helteen tässä kantoi Esko Törölä, ollen mm. poissa työstään pari viimeistä viikkoa, yöunensa menettäen lähes kokonaan. Kisoista suoriuduttiin kaikella kunnialla ja monet ovat todenneet Haapajärven onnistumisen esimerkilliseksi. Jotain esim. opastuksesta oli jäänyt osanottajien mieleen, sillä niitä oli jo kymmeniä kilometrejä ennen Haapajärveä, joten perille osaaminen ei ollut ongelma.

Tämä kilpailu aktivoi ilma-aseampujia ja etenkin nuoria. Tällä hetkellä heitä on melkoinen määrä harrastuksen parissa monitoimitalolla viikoittain.

Tällaisen menestyksen ympärille on ollut helppo rakentaa menestystä edelleen.

SM-kilpailujen julkisuus paikkakunnalla ja niiden menestyksekäs läpivienti johti jäsenmäärän vakiintumiseen nykyiselle tasolle. Tästä saamme kiittää heitä, jotka pyyteettömästi jaksoivat uurastaa näiden kilpailujen eteen.

90-luvulla tapahtui myös muuta merkittävää. Invalidiampujat siirtyivät myös ampumaseuran riveihin.

Seuran jäsenten menestynein ampuja Erkki Pekkala saavutti  v.2000 Sidneyssä hopeamitalin Paralympialaisissa. Tämä oli sellainen saavutus, joka hakee vertaa seuran historiassa .

Käykö niin, että seuraavaa mitalia olympiatasolla saamme odottaa jälleen 50 vuotta?

Toivottavasti ei niin käy.

Erkki Pekkalan kanssa tuli samalla myös muita vammais-ampujia seuran toimintaan mukaan.
Heistä mainittakoon Veikko Palsamäki, myöhemmin Jukka Mikkonen liittyi heidän seuraansa. he kaikki ovat olleet edustamassa maatamme ulkomaita myöten vammais-ampujien kisoissa. Maininnan arvoinen asia lienee vammaisampujista  niin sanotut karvalakkiampujat, joita oli kilpailutoiminnassa mukana toistakymmentä henkilöä. Liikuntarajoitteinen Jarkko Mylly jatkaa Erkki Pekkalan viitoittamaa tietä, eli jatkumo lajille on tiedossa.

Erkki Pekkalan saavuttaman ilma-asehopean myötä ilma-aseharrastus nousi uudelleen ollen nytkin suosituin harrastus seurassa talvisaikaan.

Harrastusta viemässä eteenpäin on kaupunkikin ollut kiitettävästi taustatukena etenkin nuorten ampujien osalla.

Monitoimitalon harjoittelutilan ilma-aserata on sopiva harrastajille, joiden tavoitteena on menestyä tulevaisuudessakin.

Ammunta on lajina pitkän harjoittelun vaativa laji. Siihen ei opi nopeasti, eikä koskaan täydellisesti. Välineiden kehittyminen vie aikaa ja kaikki muuttuu vuosittain. Kukaan ei voi sanoa, että nyt minä tiedän ja osaan kaiken. Se olisi itsensä pettämistä.

Kaikki ei onnistu heti ja täydellisenä. Ammunta jos joku laji opettaa nöyryyttä ja omien vajavaisuuksien tunnustamista.

Vuosituhannen vaihteessa seura sai seuraavat erikoisammunnan taitajat, kun
kasa-ampujat liittyivät seuraan. Lajina kasa-ammunta "rantautui" Haapajärvelle 1983. Uuden lajin parissa väsymätöntä pioneerityötä tekivät mm. Raimo Olkkonen, Armas Korkeakoski, Timo Leipälä Risto Murisoja Ja Hietalan veljekset. Haapajärven Ampumaseuraa ampujat siirtyivät edustamaan kaudesta 2000, jonka jälkeen laji lienee menestyksellä mitaten ollut seuran menestyksekkäin kautta aikojen.

Menestystä seuran kasa-ampujat ovat niittäneet niin kotimaassa, kuin kansainvälisissä kilpailuissa. Kirkkaimpana menestyksenä voitaneen pitää vuoden 2003 MM-kisoja, joista seuran ampujilla oli tuliaisina kaksi MM-hopeaa, MM-pronssi, sekä seurajoukkueella saavutettu joukkuekisan viides sija, kautta aikojen paras Suomalaisjoukkueen sijoitus joukkuekisassa. EM- tasolla ampujamme ovat saavuttaneet henkilökohtaisessa kilpailussa kolmetoista EM-mitalia ja huomattavan määrän joukkuemitaleita. Lisäksi PM-kisoista tuliaisina on ollut kuusitoista henkilökohtaista mitalia ja lukuisia joukkuemitaleita. SM-kisojen mitalisaavutukset ovat sitä luokkaa, että kappalemääriä lienee kohtuullisen mahdotonta kappaletasolla edes määritellä. Suomen ennätyksiäkin on vuosien saatossa ammuttu yli kaksikymmentä, joista voimassa on tällä hetkellä ainakin kaksi.

Viime vuosina kasa-ammunnan harrastajamäärä on pysynyt vakaalla pohjalla, joten menestyksen hetkistä päästäneen nauttimaan myös tulevaisuudessa.

Useat seuran jäsenet ovat kilpailleet erikoisliittojen mukana esim. SM-tasolla
ja menestyneet mestaruuksiin asti eri sarjoissa. Näitä ovat olleet esim.
Posti- ja telelaitoksen mestaruuskilpailut sieltä 1970-luvulta asti, reserviläiskilpailut SM-tasolla ja res.upseeri tasolla.

Pohjan kaikille näille menestyksille on luotu seuran toiminnan kautta. Ilman hyviä harjoitustuloksia ja harjoittelumahdollisuuksia ei olisi voitu menestyä ja saavuttaa niitä tuloksia, joita olemme saaneet ihailla. Haapajärven Ampumaseura sijoittuikin valtakunnallisesti mitalien määrässä Top 10 paikkeille vuosien ajan.

Vuonna 2002 aloitti puheenjohtajana Erkki Pekkala toimintansa seuran johdossa, ollen vuoden 2022 lopussa peräti 20 vuotta putkeen pj:nä.

Kerromme tulevasta historiasta myöhemmin lisää...